Hirvenhiihto

Asemasotavaiheen aikana palasin Orusjärvelle ja jouduin siellä mukaan ilmavalvontatehtäviin. Talvella 1943 oli Suomessa elintarvikkeista kova pula. Tämän takia kukin perhe yritti hankkia elintarpeensa parhaaksi näkemällään tavalla. Minäkin jouduin ruoan hankintaan mukaan ja niin me saimme Ukkosen Hermannin kanssa tehtäväkseen ottaa hirvi metsästä.

Olimme kumpikin 17-vuotiaita ja lähdimme reppujen kanssa hirven hiihtoon sopivan kantavalla keväthangella Raja-Karjalaan metsiin. Hangen piti olla sellainen, että suksen se kantaa, mutta ei hirven sorkkia.

Hirven jäljet löydettiin pian ja takaa-ajo alkoi. Hermanni lähti ensimmäisenä ajamaan hirveä takaa. Hän antoi minulle kaikki reput ja kirveet, jotta hänen on helpompi hiihtää. Mutta Hermanni oli sen verran huono hiihtämään, että minä pysyin reppujen kanssa hänen kannassaan koko ajan. Niin minä sanoin Hermannille, että vaihdetaanpa osia. Otin paitahihaisilleen ja lähdin painamaan. No eihän siinä mennyt kuin 15 minuuttia, kun tapasin hirven kiinni. Meillä oli kiväärit mukana ja mie ampua tujautin heti siinä kiireessä, mutta eihän se hirvi muuta kuin korviaan lotkautti. Sitten mie huomasin, että hirvi oli niin väsynyt, ettei enää lähde karkuun, ja sitten mie sain ammuttua sen. Hirvi putosi siihen ja mie laskin veren pois, mutta olin edelleen paitahihaisillani.

No Hermanni oli kuullut laukauksen ja lähti suunnistamaan suoraan laukauksen suuntaan umpihankeen ja yritti löytää sieltä minut. Mutta eihän siitä mitään tullut. Hermanni joutui palaamaan latuaan takaisin ja tulemaan minun ladun mukaan jäljestä. Mutta minulle meinasikin tulla kylmä Hermannia odotellessa. Aikaa kului ja Hermannia ei näkynyt. Yritin siinä lämmitellä hirven ruhon vieressä ja taisin jo yläkertaankin lähettää muutaman sanan. No viimein alkoi kuulua suksien rapina ladulta ja Hermanni tuli.

Aloimme nylkeä ja paloitella hirveä. Lihat peiteltiin lumihankeen. Pian tuli jo pimeä. Lihoja otimme mukaan niin paljon kuin jaksoimme ja suunnistimme Kanabrojärvelle Truhposeen. Mutta se ei ollut helppo matka. Siellä on ne harjut poikittain, kymmeniä metrejä korkeat harjut. Niiden kaikkien yli piti mennä. Ensimmäisellä harjulla Hermanni sanoi, että hän laskee tuota Pultsoin- linjaa (valvontalinja) myöten suoraan alas harjulta . No Hermanni lähti ja minä en uskaltanut, vaan kiertelin harjua alas. Alhaalla notkossa ei näy miestä lainkaan.

Lähdin nousemaan seuraavaa harjua ylöspäin, mutta sitten alkoi takaa kuulua… ”Uh, uh” ja Hermanni alkoi kaivautua ylös lumihangesta. Häneltä oli sauva poikki. Lihakontti sekä sen päällä ollut hirventalja olivat iskeneet Hermannin lumiseen mättääseen syvälle. No perille päästiin kuitenkin ja sitten myöhemmin isä haki salolta kaikki lihat pois.