Salmi-Seuran seinäkalenteri 2027

Salmi-Seuran julkaisema vuoden 2027 seinäkalenterin teemana olivat ammatit ja elinkeinot.

Kunkin kuukauden kohdalla oli oma tarinansa. Kerrottavaa oli usein niin, ettei se painettuun kalenteriin mahtunut.

  • Siksi tämä sivu, jonne olemme koonneet tarinoiden loppuosat.

Tammikuu - Pakkaskuu, Vieristänkuu

.... Sitten suuret muutokset olivat tulossa. Raja itään lyötiin kiinni ja siitä sitten monenlaista harmia ja epäjärjestystä. Kirkon kielikin muutettiin. Ikiaikainen ja totuttu slavonian kieli ei enää kelvannut, suomeksi nyt piti pajattaa ja lukea, vaikka tarkasti tiedettiin, ettei ”mostu kieldy ylähälpäin ymmärretty libo ellennetty”. Vanhat tutut nimetkään, Akuliinat ja Vasilit, eivät rahvahalle enää kelvanneet, uusimuotoisia nyt piti olla. Ivan-pappi ”burbetti” lasta ristittäväksi tuoville: ”Kaiken moisii Anneliloi da Himmelilöi annetah”, eikä suostunut lasta kastamaan. Vaan rahvas, ylen neuvokas kun on, veikin pikkaraisen Mihailov-papin kastetavaksi. Mutta oli pappienkin taivuttava. Mihailov-papista tuli Miikkola ja Ivan-papista Johannes Railas.

Muuttuivat papit muutenkin, tuskin heitä enää tunsi. Parrat ajettiin ja tukat leikattiin. Se oli nyt uuden ajan pappien muoti. Ja sitten ilmestyi kirkon papereissa ja muuallakin uusi sana: pastori. Mikä se on tuo pastori? Sitä joukolla ihmeteltiin. Vaan sitten kun parraton ja lyhyttukkainen buatjushka asteli dorogalla mustassa puvussa ja ”shliäppy korvil”, kuin herrasväkeä ikään, niin ymmärrettiin ja ”ellennettiin”, että ”siinä nyt sitten on tämä `pastori`”. Vaan eihän ne muutokset tähän loppuneet, vielä suuremmat oli edessä.

”Kalenduara” sekoitettiin. Pruasniekat työnnettiin kahta viikkoa myöhemmäksi ja siitähän vasta sotku syntyi. Mistä enää tiijettiin, ”konza kirikköh astuo, heinäruadiet alottua libo rugehen kylvöh lähtie? A voi voi, mimbö luaduzeksi mualma meni!”

Vaan kaikkihan se piti vastaan ottaa, mitä eteen työnnettiin – hyvät tai pahat ja niihin mukautua. Ja parempi olikin uutta järjestystä jo siellä tutuilla kotikonnuilla opetella. Oli sitten, parin vuosikymmenen vierittyä, uusilla asuinsijoilla helpompi siellä jo odottavien asukkaiden joukkoon solahtaa.

  • Teksti: Metropoliitta Panteleimon

Helmikuu - Tuhukuu, Sreiten`nänkuu

Kaupankäyndäs rodih välly da hieruloih sai perustua laukkoi vuvven 1859 jälgeh. Salmilazet torguiččijat oldih monikul’tuurine joukko, kudaman juuret oldih lujah sivottu päivännouzurajan rahvahan histurieh.

Enimät Salmin torguiččijois oldih taga-alal venäl’astu suguu libo Anuksen čupulpäi. Pravoslaunoi viero da ven’an kielen maltandu oldih Salmis ylen tärgiet kaupankäyndäs. Alovehel ruadoi tozo suomelastunnuttu da endizii vienankarjalazii šalguniekkoi.

Maaliskuu - Kevätkuu, Muarienkuu

Salmispäi rahvahan opastus algoi enzimäi kirikkö-opastuksennu vuozinnu 1846-66. Vuvvennu1880 Salmin Kirkkojovel alotti ruavon ns. “Pappilan skola”. Ezmäi enimbät školat oldih yksityne, no ne kunnallistettih myöhembäl. Salmis oli 23 rahvahankoulu enne Talvisoda. Opastajua oli alakouluis 26 da yläkouluis 37. Ojastujii oldih 2180.

Pappilan školas opastus oli suomekse. Opastujii arvosteltih; Käytös da ahkerus, uskondo, suomenkieli, kirjutus, ven`ankieli, laskendo (“Lisäys-, vähennys-, kerdomus- da jakolasku”) tozo pajo da joskus sezo mantihto.

Salmin Manssilapäi grekanuzkoine yläkansaškolan miehopastai sai vuvvennu 1917 jengua ; tavanomazen valdivopalkan da kunnallizen 340 mk tozo tonttimuan, vapan lämmän da valon.

Huhtikuu - Sulakuu, Jyrinkuu

Meččytalovus oli tärgei dielo salmilazil. Yksittäzet ristikanzat omistettih 60 % Salmin mečis. Vie 1900-luvun allus meččii hoijettih da kuattih pahoi. Meččien tila koheni, konzu perustettih mečänhoidoyhtistys da organizuittih mečänhoidokilboi.

Salmih perustettih uittoyhtistys vuvvennu 1913. Sen jälgeh parrenuittoloin täh roinnuot riijat sovittih. Suurembien ruadokohtien meččybarakois emändät varustettih syömisty. Ammatintarkastajat valvottih ruadokohtien ololoi.

Toukokuu - Oraskuu, Miikkulankuu

Alalline da jogapäiväine autobussuvuoro ielleh-järilleh Sordavalaspäi Salmih pandih rattahile vuvvennu 1933. Ihan enne Talvisodua Sordavalan da Salmin välil ajoi jo 8 vuoruo joga päiviä.

Hengilömašinoin liikendeh sežo oli boikoi. Vuvvennu 1939 Salmin kunnan alovehel oli läs 200 km muandorogua da 9 suurembua sildua.

Kesäkuu - Kezäkuu, Iivanankuu

Salmissa hevosella oli keskeinen rooli maataloudessa, kulkemisessa ja jokapäiväisessä elämässä. Sen avulla päästiin liikkumaan ja sen voimaa tarvittiin raskaimmissa töissä. Lähes jokaisella tilalla oli vähintään yksi hevonen.

Perinteisessä karjalaisessa kulttuurissa hevonen oli miehen arvon, sosiaalisen aseman ja ylpeyden tärkein mittari. Karjalaisessa elämänmenossa hevonen ja mies muodostivat erottamattoman parin, jossa hyvä hevonen nosti omistajansa arvostusta yhteisössä ja toimi miehisen identiteetin jatkeena.

Upea, voimakas ja hyvin hoidettu hevonen viesti siitä, että talon isäntä tai poika oli ahkera, osaava ja menestyvä. Hevosesta näki, millainen mies sitä ajoi. Karjalaisessa sukupuolittuneessa työnjaossa hevonen kuului miehen vastuualueelle. Mies vastasi hevosen ajamisesta, metsätöistä, kynnöstä ja pitkistä rahtimatkoista. Pojille hevosmiestaitojen oppiminen oli keskeinen riitti matkalla poikavuosista taysivaltaiseksi mieheksi.

Kirkkomatkat, suuret häät ja markkinat olivat tilaisuuksia, joissa miehet ”koreilivat” hevosillaan. Hevosille laitettiin hienot valjaat ja kylän läpi ajettiin kovaa vauhtia. Jääajot Tulema- ja Kirkkojeoella olivat talven kohokohtia.

  • Teksti karjalankielellä livviksi löytyy seinäkalenterista

Heinäkuu - Heinykuu, Il'lankuu

Paimen-teksti livviksi.

Elokuu - Emänkuu

Pellavan viljely ja käsittely Salmin pitäjässä noudatti perinteistä karjalaista omavaraistalouden kiertokulkua. Salmissa ja laajemmin Raja-Karjalassa pellavan (paikallisessa murteessa usein pöllävä) työstöön kuului noin kymmenen vaateliasta työvaihetta, jotka tehtiin pääosin käsitöinä aina 1900-luvun alkupuolelle saakka.

Salmin Kirkkojoen ja Miinalan kaltaisissa suurissa kylissä sekä Mantsinsaaren ja Lunkulansaaren suotuisilla mailla pellava oli villan ohella tärkein tekstiilimateriaali.

  • Maan muokkaus ja kylvö: Pelto kuokittiin tai äestettiin huolellisesti. Siemenet kylvettiin usein tuomen kukinnan aikaan keväällä. Tiheä kylvö takasi sen, että varsista kasvoi pitkiä, suoria ja haarattomia, mikä paransi kuidun laatua.

  • Nyhtäminen (kiskominen): Pellavaa ei niitetty, vaan se nyhdettiin maasta juurineen loppukesästä. Näin kuidun koko pituus saatiin talteen. Nyhdetyt kasvit sidottiin lyhteiksi eli sylkyiksi kuivumaan.

  • Rohkiminen (riiviminen): Kuivuneista varsista poistettiin siemenkodat eli sylkyt vetämällä niitä rautaisen rohkin (piikkikamman) läpi. Siemenet otettiin talteen seuraavan vuoden kylvöä tai öljynpuristusta varten.

  • Liotus: Varret upotettiin Laatokan suojaisiin lahtiin, lampiin (likolampiin) tai jokiin painojen alle. Vesiliotus kesti yleensä 2–3 viikkoa. Se mädätti varren puumaisen kuoriosan, mutta jätti sitkeän kuidun ehjäksi. Toisinaan käytettiin myös nurmiliotusta.

  • Kuivatus: Liotuksen jälkeen pellavat pestiin, kuivatettiin ulkona ja vietiin lopulta lämmitettyyn saunaan tai riheen. Siellä ne kuivatettiin rutikuiviksi, jotta puuosa haurastui.

  • Loukutus: Kuivat pellavat käsiteltiin puisella loukulla. Loukuttaminen murskasi varren kovan puuaineksen eli päistäreet rikki. Kiinnostavaa on, että siirtokarjalaiset toivat myöhemmin mukanaan tehokkaamman koneloukutustaidon myös muualle Suomeen.

  • Lihtaus: Loukutettua pellavaa lyötiin ja kaavittiin puisella lihtaveitsellä (tai lipsuilla). Tämä irrotti murentuneet päistäreet kuitujen seasta.

  • Häkilöinti (sivistys): Puhdistettu kuitukimppu vedettiin erikokoisten häkilöiden (piikkiharjojen) läpi. Tämä selvitti kuidut ja erotteli ne kahteen laatuun: pitkiin, hienoihin aivina-kuituihin sekä lyhyempiin, karkeampiin rohtimiin.

  • Kehruu ja kudonta: Valmis, pehmeä kuitu kehrättiin rukilla tai värttinällä langaksi talven aikana. Salmin naisväki oli tunnettua taitavasta kudonnastaan, ja langoista valmistettiin kestäviä paitoja, pyyhkeitä sekä liinavaatteita.

Pelvaksen kazvatus da kohendelu Salmin kihlakunnas novvatti perindöllisty karjalastu omavaraistalovven kiertokulguu. Pelvaksen ruadoh kuului nenga kymmenen vaigiedu työvaiheidu, kudamii ruattih käzin ainos 1900- luvun algupuolehpäi sah. Pelvas oli villun kel tärgein tekstiilumaterialu.

  • Peldo kynnettih libo astavoitih putilleh. Siemeneh kylvettih tihieh tuomen kukindun aigua keviäl.

  • Pelvastu ei niitetty, vai se nyhtiettih muaspäi juurineh kezän agjul. Nyhtietyt kazvit sidottih lyhtehikse libo sylgyloikse kuivamah.

  • Kuivattulois varzis poistettih siemenkodat libo sylgyt vedämäl niidy raudaizen rohkin läbi. Siemened otettih talteh tulevan vuon kylvöy libo ölgypuristustu varte.

  • Varret upotettih Luadogan suojazihto lahtih, lambih libo jogiloih painoloin alle. Veziliotus kestettih tavan mugah 2-3 nedälii.

  • Liotukzen jälles pelvakset pestih, kuivattih ulgon da vietih lopukse lämmäh saunah libo riiheh. Sie ne kuivattih ihan kuivakseh.

  • Kuivat pelvaksed käziteldih puizella kapkal/loukul. Loukuttamine murendeli varren kovan puuainekzen libo päistärehet rikki.

  • Loukutettu pelvas lyödih da kaavittih puizella lihtaveitzel. Tämä piästi vällälle murunduot päistäreheh kuituloin seaspäi.

  • Puhtastettu kuitubukiettu vietettih eriluaduisten häkilöin läbi. Tämä sellitti kuidut da jagou ne kahteh luaduu.

Syyskuu - Syvyskyy, Sviizoinkuu

Salmilazien piäelioikeino oli muanruado. Vaikuttai da kannattai muanruado zavediihes vaste 1900 luvun algupuolel, konzu salmilazet ruvettih ojittamah omii peldoloi.

Salmin Muanruadoškola algoi oman ruandan vuvvennu 1901, konzu muanruavon kehitys raveni. Suomen Suovil`l`ankazvatanduyhtistys luadi Salmisgi suotutkimustu. Salmis oli äijy suodu. Vuvvennu 1939 Salmis oli 1505 fermua da keskimiärin 5,3 ha pelduo.

Lokakuu - Pokrovankuu

Salmis kalanpüüdämine oli muanruadon ohel piäelinkeino. Enne kaikkie Luadogan randuhierulois kalanpüüdö oli tärkü dielo. Kalanpüüdövehkehet oldih nuotut, katiskut, rüsät, merdut, koukut da selgüsiimut. Keviäči jiänlähtön jälgeh suadih kuoroloi Tulemajoven suus.

Süvüskezäl suarien ümbäril püüveddih riäpöi, siigua, nieriästü da lohtu. Talvel kalastettih, monen taloin ühtehizil suuril talvinuotoil siigua da kuhua. Nuotan vedämizeh tarvittih 10-12 miestü da 4 hebuo.

Marraskuu - Kylmykuu, Vedòinkuu 

Kalenterissa oli suomenkielinen teksti, tässä se livviksi:

Salmin rajavardivosto perustettih vuvvennu 1919 da sen štuabu sijoitettih Pitkärandah. Rajavardivoston 1. kompuanii sijoitettih Mančilan hieruh da endizeh ven’lazeh školah . Rajavardivoston vardoiččijua ruadoi Grosnois, Rajaselläs, Murros, Kanabrojärvel da Kaunoselläs sego telefonvardivo Tuleman hierul.

Meččyalovel rajaniekat račastettih puaksuh giidan kel.

Rajavardivoston miehet tuldih enimite Päivänlasku-Suomespäi. Heil oli eriluaduzet rahvahantavat, kul`tuuruperindehet, viero, murreh da kohtavundu rajantagazeh rahvahah. Kaikes nečis virii riidua da torua, ga sežo lämmiä vastahottuo paikallizih eläjih rodih. Mendih yhteh da venčaittihes, vuittivuttih yhtehizih ozutelmukluuboih. Joukos oli sežo viinanjuojua.

Joulukuu - Tal'vikuu, Rastavankuu

Tekstiä joulukuulta livviksi