Salmi-Seuran seinäkalenteri 2027

Salmi-Seuran julkaisema vuoden 2027 seinäkalenterin teemana olivat ammatit ja elinkeinot.

Kunkin kuukauden kohdalla oli oma tarinansa. Kerrottavaa oli usein niin, ettei se painettuun kalenteriin mahtunut.

  • Siksi tämä sivu, jonne olemme koonneet tarinoiden loppuosat tai tarinan suomen- tai livvin kielisen version.

Tammikuu - Pakkaskuu, Vieristänkuu

.... Sitten suuret muutokset olivat tulossa. Raja itään lyötiin kiinni ja siitä sitten monenlaista harmia ja epäjärjestystä. Kirkon kielikin muutettiin. Ikiaikainen ja totuttu slavonian kieli ei enää kelvannut, suomeksi nyt piti pajattaa ja lukea, vaikka tarkasti tiedettiin, ettei ”mostu kieldy ylähälpäin ymmärretty libo ellennetty”. Vanhat tutut nimetkään, Akuliinat ja Vasilit, eivät rahvahalle enää kelvanneet, uusimuotoisia nyt piti olla. Ivan-pappi ”burbetti” lasta ristittäväksi tuoville: ”Kaiken moisii Anneliloi da Himmelilöi annetah”, eikä suostunut lasta kastamaan. Vaan rahvas, ylen neuvokas kun on, veikin pikkaraisen Mihailov-papin kastetavaksi. Mutta oli pappienkin taivuttava. Mihailov-papista tuli Miikkola ja Ivan-papista Johannes Railas.

Muuttuivat papit muutenkin, tuskin heitä enää tunsi. Parrat ajettiin ja tukat leikattiin. Se oli nyt uuden ajan pappien muoti. Ja sitten ilmestyi kirkon papereissa ja muuallakin uusi sana: pastori. Mikä se on tuo pastori? Sitä joukolla ihmeteltiin. Vaan sitten kun parraton ja lyhyttukkainen buatjushka asteli dorogalla mustassa puvussa ja ”shliäppy korvil”, kuin herrasväkeä ikään, niin ymmärrettiin ja ”ellennettiin”, että ”siinä nyt sitten on tämä `pastori`”. Vaan eihän ne muutokset tähän loppuneet, vielä suuremmat oli edessä.

”Kalenduara” sekoitettiin. Pruasniekat työnnettiin kahta viikkoa myöhemmäksi ja siitähän vasta sotku syntyi. Mistä enää tiijettiin, ”konza kirikköh astuo, heinäruadiet alottua libo rugehen kylvöh lähtie? A voi voi, mimbö luaduzeksi mualma meni!”

Vaan kaikkihan se piti vastaan ottaa, mitä eteen työnnettiin – hyvät tai pahat ja niihin mukautua. Ja parempi olikin uutta järjestystä jo siellä tutuilla kotikonnuilla opetella. Oli sitten, parin vuosikymmenen vierittyä, uusilla asuinsijoilla helpompi siellä jo odottavien asukkaiden joukkoon solahtaa.

  • Teksti: Metropoliitta Panteleimon

Helmikuu - Tuhukuu, Sreiten`nänkuu

Kaupankäyndäs rodih välly da hieruloih sai perustua laukkoi vuvven 1859 jälgeh. Salmilazet torguiččijat oldih monikul’tuurine joukko, kudaman juuret oldih lujah sivottu päivännouzurajan rahvahan histourieh.

Enimät Salmin torguiččijois oldih taga-alal ven’alastu suguu libo Anuksen čuralpäi. Pravoslaunoi viero da ven’an kielen maltandu oldih Salmis ylen tärgiet kaupankäyndäs. Alovehel ruadoi sežo suomelastunnuzii ristikanzoi da endizii vienankarjalazii šalguniekkoi.

Maaliskuu - Kevätkuu, Muarienkuu

Salmis rahvahan opastus algoi ezmäi kirikköopastuksennu vuozinnu 1846-1866. Vuvvennu 1880 Salmin Kirkkojovel zavodi ruavon muga sanottu “Pappilan skola”. Ezmäi enimbät školat oldih yksityzet, ga net kunnallistettih myöhembä. Salmis oli 23 rahvahanškolua enne talvivoinua. Opastajua oli alaškolis 26 da yläškolis 37. Opastujua oli 2180.

Pappilan školas opastus oli suomekse. Opastujii arvosteltih nämmis ainehis: ičenviendy da ahkerus, uskondo, suomen kieli, kirjutus, ven’an kieli, čotaiččemine (“Ližävys-, vähendys-, kerdo- da jagočotaičus”) sego pajo da toiči vie muantiedo.

Salmin Mančilas pravoslaunoi ylärahvahanškolan miesopastai sai vuvvennu 1917 dengua; tavanomazen valdivonpalkan da kunnallizen 340 mk sego tonttimuan, vällän lämmän da valgien.

Huhtikuu - Sulakuu, Jyrinkuu

Meččytalovus oli tärgei dielo salmilazil. Yksittäzet ristikanzat omistettih 60 % Salmin mečis. Vie 1900-luvun allus meččii hoijettih da kuattih pahoi. Meččien tila koheni, konzu perustettih mečänhoidoyhtistys da organizuittih mečänhoidokilboi.

Salmih perustettih uittoyhtistys vuvvennu 1913. Sen jälgeh parrenuittoloin täh roinnuot riijat sovittih. Suurembien ruadokohtien meččybarakois emändät varustettih syömisty. Ammatintarkastajat valvottih ruadokohtien ololoi.

Toukokuu - Oraskuu, Miikkulankuu

Alalline da jogapäiväine autobussuvuoro ielleh-järilleh Sordavalaspäi Salmih pandih rattahile vuvvennu 1933. Ihan enne Talvisodua Sordavalan da Salmin välil ajoi jo 8 vuoruo joga päiviä.

Hengilömašinoin liikendeh sežo oli boikoi. Vuvvennu 1939 Salmin kunnan alovehel oli läs 200 km muandorogua da 9 suurembua sildua.

Kesäkuu - Kezäkuu, Iivanankuu

Salmissa hevosella oli keskeinen rooli maataloudessa, kulkemisessa ja jokapäiväisessä elämässä. Sen avulla päästiin liikkumaan ja sen voimaa tarvittiin raskaimmissa töissä. Lähes jokaisella tilalla oli vähintään yksi hevonen.

Perinteisessä karjalaisessa kulttuurissa hevonen oli miehen arvon, sosiaalisen aseman ja ylpeyden tärkein mittari. Karjalaisessa elämänmenossa hevonen ja mies muodostivat erottamattoman parin, jossa hyvä hevonen nosti omistajansa arvostusta yhteisössä ja toimi miehisen identiteetin jatkeena.

Upea, voimakas ja hyvin hoidettu hevonen viesti siitä, että talon isäntä tai poika oli ahkera, osaava ja menestyvä. Hevosesta näki, millainen mies sitä ajoi. Karjalaisessa sukupuolittuneessa työnjaossa hevonen kuului miehen vastuualueelle. Mies vastasi hevosen ajamisesta, metsätöistä, kynnöstä ja pitkistä rahtimatkoista. Pojille hevosmiestaitojen oppiminen oli keskeinen riitti matkalla poikavuosista taysivaltaiseksi mieheksi.

Kirkkomatkat, suuret häät ja markkinat olivat tilaisuuksia, joissa miehet ”koreilivat” hevosillaan. Hevosille laitettiin hienot valjaat ja kylän läpi ajettiin kovaa vauhtia. Jääajot Tulema- ja Kirkkojeoella olivat talven kohokohtia.

  • Teksti karjalankielellä livviksi löytyy seinäkalenterista

Heinäkuu - Heinykuu, Il'lankuu

Paimoi – Karjanhoido oli Salmis vai naizien ruado. Karjan pasbišale työndämine suurih meččih da suarih oli ominaine piirreh Salmile. Lehmien paimoiperindeh oli luja vuitti Raja-Karjalan da enne kaikkie Salmin pogostan hieruloin elostu vie 1920-luvul. Piäpaimoinnu oli puaksuh maltai ruavas libo vahnu mies, nuorižon abuniekannu.

Huondeksel kogo hierun lehmät kerättih yhteh suurekse karjakse, kuduadu paimoi omien abuniekoin ker lähti viemäh meččyniityle. Salmin karju oli enimyölleh pikkaraine, sitkei da vuadimattomih ololoih sobivunnuh päivännouzusuomelaine karju. Sen razvastu maiduo myödih, ga sežo voidu da hapainmaiduo luajittih kois enne maidozavodan avavundua 1930- luvul.

  • Seinäkalenterissa oli tämä teksti suomeksi. 

Elokuu - Emänkuu

Pellavan viljely ja käsittely Salmin pitäjässä noudatti perinteistä karjalaista omavaraistalouden kiertokulkua. Salmissa ja laajemmin Raja-Karjalassa pellavan (paikallisessa murteessa usein pöllävä) työstöön kuului noin kymmenen vaateliasta työvaihetta, jotka tehtiin pääosin käsitöinä aina 1900-luvun alkupuolelle saakka.

Salmin Kirkkojoen ja Miinalan kaltaisissa suurissa kylissä sekä Mantsinsaaren ja Lunkulansaaren suotuisilla mailla pellava oli villan ohella tärkein tekstiilimateriaali.

  • Maan muokkaus ja kylvö: Pelto kuokittiin tai äestettiin huolellisesti. Siemenet kylvettiin usein tuomen kukinnan aikaan keväällä. Tiheä kylvö takasi sen, että varsista kasvoi pitkiä, suoria ja haarattomia, mikä paransi kuidun laatua.

  • Nyhtäminen (kiskominen): Pellavaa ei niitetty, vaan se nyhdettiin maasta juurineen loppukesästä. Näin kuidun koko pituus saatiin talteen. Nyhdetyt kasvit sidottiin lyhteiksi eli sylkyiksi kuivumaan.

  • Rohkiminen (riiviminen): Kuivuneista varsista poistettiin siemenkodat eli sylkyt vetämällä niitä rautaisen rohkin (piikkikamman) läpi. Siemenet otettiin talteen seuraavan vuoden kylvöä tai öljynpuristusta varten.

  • Liotus: Varret upotettiin Laatokan suojaisiin lahtiin, lampiin (likolampiin) tai jokiin painojen alle. Vesiliotus kesti yleensä 2–3 viikkoa. Se mädätti varren puumaisen kuoriosan, mutta jätti sitkeän kuidun ehjäksi. Toisinaan käytettiin myös nurmiliotusta.

  • Kuivatus: Liotuksen jälkeen pellavat pestiin, kuivatettiin ulkona ja vietiin lopulta lämmitettyyn saunaan tai riheen. Siellä ne kuivatettiin rutikuiviksi, jotta puuosa haurastui.

  • Loukutus: Kuivat pellavat käsiteltiin puisella loukulla. Loukuttaminen murskasi varren kovan puuaineksen eli päistäreet rikki. Kiinnostavaa on, että siirtokarjalaiset toivat myöhemmin mukanaan tehokkaamman koneloukutustaidon myös muualle Suomeen.

  • Lihtaus: Loukutettua pellavaa lyötiin ja kaavittiin puisella lihtaveitsellä (tai lipsuilla). Tämä irrotti murentuneet päistäreet kuitujen seasta.

  • Häkilöinti (sivistys): Puhdistettu kuitukimppu vedettiin erikokoisten häkilöiden (piikkiharjojen) läpi. Tämä selvitti kuidut ja erotteli ne kahteen laatuun: pitkiin, hienoihin aivina-kuituihin sekä lyhyempiin, karkeampiin rohtimiin.

  • Kehruu ja kudonta: Valmis, pehmeä kuitu kehrättiin rukilla tai värttinällä langaksi talven aikana. Salmin naisväki oli tunnettua taitavasta kudonnastaan, ja langoista valmistettiin kestäviä paitoja, pyyhkeitä sekä liinavaatteita.

Pelvahan kazvatus da senke ruandu Salmin pidäjäs novvatettih perindölisty karjalastu omavarastalovuon kierdokulguu. Pelvahanke ruandah kuului nenga kymmene jygiedy ruadovaihehtu, kudamii ruattih käzin ainos 1900-luvun algupuolessah.

Pelvas oli vil’l’an ker tärgevin tekstiil’umaterjualu.

  • Peldo kynnettih libo astavoittih putilleh. Puaksuh siemenet kylvettih tuomen kukindan aiguh keviäl.

  • Pelvastu ei niitetty, vai se nyhtittih muaspäi juurineh kezän lopul. Nyhtityt kazvit sivottih lyyhtehikse kuivamah.

  • Kuivattulois varzis lähestettih siemenkovat vedämäl niilöi raudahizen rohkin (piidokas suga) läbi. Siemenet otettih ruokkoh tulien vuvven kylvändäh libo siemenvoin luajindah niškoi.

  • Varret upotettih Luadogan suojazih lahtih, lambih libo jogiloih painoloin alle. Vezilivotandu kesti tavan mugah 2-3 nedälii.

  • Livotuksen jälles pelvahat pestih, kuivattih pihtal da viedih lopukse lämmäh kylyl libo riiheh. Sie ne kuivattih ihan kuivakse.

  • Kuivat pelvahat käziteldih puuhizel loukul. Luokutandu murendi varren kovan puuaineiksen libo pästäret.

  • Loukutettuu pelvastu lyödih da kuavittih puuhizel lihtuveičel.Nenga erotettih murunnuot pästäret kuitulois.

  • Puhtastettu kuitubukiettu viettih eriluaduzis piidokkahis läbi. Tämä sellitti kuijut da jagoi net kahteh luaduh.

Syyskuu - Syvyskyy, Sviizoinkuu

Salmilazien piäelioikeino oli muanruado. Vaikuttai da kannattai muanruado zavediihes vaste 1900-luvun algupuolel, konzu salmilazet ruvettih ojittamah omii peldoloi.

Salmin Muanruadoškola algoi oman ruandan vuvvennu 1901, konzu muanruavon kehitys raveni. Suomen Suovil’l’ankazvatanduyhtistys luadi Salmisgi suotutkimustu. Salmis oli äijy suodu. Vuvvennu 1939 Salmis oli 1505 fermua da keskimiärin 5,3 ha pelduo.

Lokakuu - Pokrovankuu

Salmis kalastus oli muanruavon ližäkse toine piäeloikeino. Enne muudu Luadogan randuhierulois kalastus oli tärgei dielo. Kalanpyydövehkehii oldih nuotat, katiskat, rysät, merrat, koukkuzet da selgysiimat.

Keviäl jiän lähtön jälgeh suadih kuor’oidu Tulemajoven suuspäi. Syvyskezäl suarien ymbäri pyyttih riäpöidy, siigua, niäriästy da lohtu. Talvel kalastettih taloloin yhtehizil suuril talvilnuotil siigua da kuhua. Nuotan vedämizeh niškoi pidi 10-12 miesty da 4 hebuo.

Marraskuu - Kylmykuu, Vedòinkuu 

Kalenterissa oli suomenkielinen teksti, tässä se livviksi:

Salmin rajavardivosto perustettih vuvvennu 1919 da sen štuabu sijoitettih Pitkärandah. Rajavardivoston 1. kompuanii sijoitettih Mančilan hieruh da endizeh ven’alazeh školah. Rajavardivoston vardoiččijua ruadoi Grosnois, Rajaselläs, Murros, Kanabrojärvel da Kaunoselläs sego telefonvardivo Tuleman hierul.

Meččyalovel rajaniekat račastettih puaksuh giidan kel.

Rajavardivoston miehet tuldih enimite Päivänlasku-Suomespäi. Heil oli eriluaduzet rahvahantavat, kul’tuuruperindöt, viero, murreh da kohtavundu rajantagazeh rahvahah. Kaikes nečis virii riidua da torua, ga sežo lämmiä vastahottuo paikallizih eläjih rodih. Mendih yhteh da venčaittihes, vuittivuttih yhtehizih ozutelmukluuboih. Joukos oli sežo viinanjuojua.

Joulukuu - Tal'vikuu, Rastavankuu

Kuožalil kezriämine

Lambahanvillas kartuamal kartiloil on luajittu villutukko libo kuondalo, kudai sivotah kuožalin labažih. Sit kezriäjy vedäy omii sormil pättävän miärän kuiduu kezrättäväkse.

Kezriäjy rajoittau sormil kuijun miäriä da tazažuttu yhtelaigua, konzu kuožali punou kuiduu langakse da vedäy valmehen langan kuožalih.

Lampaanvillasta karstaamalla on tehty kuitutukko eli kuontalo, joka sidotaan rukiinlapaan kiinni. Siitä kehrääjä vetää sormillaan sopivan määrän kuitua kehrättäväksi.

Kehrääjä säännöstelee sormillaan kuidun määrää ja tasaisuutta samalla rukki kiertää kuidun langaksi ja vetää valmiin langan rukiin rullalle.